Olen monta viikkoa miettinyt, mikä olisi sopiva sana kuvaamaan sitä ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, jota teen. Olen keskustellut monen ihmisen kanssa asiasta ja välillä näyttää suomen kielestä puuttuvan sana kuvaamaan termiä henkilölle, jonka työkalupakkiin kuuluu ratkaisukeskeinen lyhytterapia.
Voisinko auttaa terapeuttina?
TERAPIA sanana on hyvä, se tarkoittaa parantumista. Samalla se ilmaisee, että on olemassa ongelma, joka saa ihmisen voimaan huonosti. Terapeutti tunnistaa ongelman ja auttaa oppimillaan työkaluilla ihmisen tasapainoon ja rauhan löytämiseen.
Terapia on yhteistyötä ja aktiivista vuorovaikutusta, molempien suostumusta ja sitoutumista yhteiseen päämäärään. Tämä vaatii luottamusta monella tasolla ja samalla myös hyvää henkilökemiaa.
MINUA HARMITTAA se, kuinka moni jättää tulematta terapiaan siksi, että sanalla on huono kaiku. Minun ajattelussani terapiaan tuleva ihminen on vastuuntuntoinen ihminen, joka ei huolehdi ainoastaan omasta hyvinvoinnistaan vaan ymmärtää, miten ongelmat tekevät elämästä vajaata ja usein koskettavat myös lähipiiriä. Tulijalla on väistämättä vahva usko selviytymiseen ja rohkeutta tarttua haasteeseen.
Harvemmin ihminen itsessään on sairas. Sen sijaan ajattelen, että me olemme osa kiireistä, vaativaa ja stressaavaa yhteiskuntaa, jonka paine alituisesti vaarantaa terveyttämme. Sen vuoksi terapiassa käyminen on suotavaa.
Tai voisinko valmentaen ohjata kohti ratkaisua?
TERAPIAN RINNALLA voisi käyttää myös sanaa valmennus tai ohjaaminen. Kielitoimiston mukaan valmentaminen tarkoittaa harjoittamista ja ohjaamista kohti tavoitetta. Sitä voi antaa urheilijan lisäksi yliopistoon tavoittelevalle opiskelijalle, synnytykseen valmistautuvalle tai elämäntaparemonttia suunnittelevalle.
Valmentaja tuntee aiheensa, ottaa vastuun menestymisestä ja sitoutuu valmennettavaan. Valmennettava taas sitoutuu harjoittelemiseen ja tavoitteen saavuttamiseen. Taas kerran kyseessä on yhteistyö ja vuorovaikutustilanne, jossa molemmat luottavat toisiinsa.
Ratkaisukeskeisen ajattelun osalta tämä malli on hieman haastava, jos ajattelemme valmennusta perinteisellä tavalla. Siinä valmentaja neuvoo valmennettavaa ja korjaa hänen suoritustaan. Valmentaja on jollain tasolla valmennettavan yläpuolella, koska hänen oletetaan tuntevan alansa paremmin kuin valmennettava.
NYKYAJAN valmennuksessa sen sijaan lähdetään jonkinlaisesta ravitsemisperiaatteesta, paljon laajemmin, esimerkkinä taidevalmennus. Valmentaja antaa valmennettavalleen hyvää materiaalia, työkaluja ja tukea tämän etsiessään väylää onnstumisen kokemukselle.
Annettuaan ravintoa valmennettavalleen, valmentaja voi hyvällä asettaa erilaisia tavoitteita valmennettavalleen ja valmennettava sitoutuu noudattamaan ohjeita ja tekee parhaansa saavuttaakseen tavoitteet. Terapiassa tämä valmennus tapahtuu vastaanotolla ja harjoittelu tapahtuu sen jälkeen.
RATKAISUKESKEISEEN terapiaan kuuluu olennaisena osana nykyhetken arviointi, tavoitteen asettaminen ja myönteisen palautteen antaminen. Ennen vanhaan valmentajan tehtävä oli asettaa tavoitteet, valvoa harjoittelemista ja antaa palautetta virheistä. Tänä päivänä kiinnostuksen kohteena on hedelmällinen vuorovaikutus, keskittyminen onnistumiseen ja kannustaminen.
Yhteenvetoa
TERAPEUTTI-SANA puolustaa vahvasti olemassaoloaan ratkaisukeskeisessä ajattelussa. Ja totta kai puolustaa, onhan ratkes nimenomaan syntynyt terapiakentässä ja luotu siinä käytettäväksi työkaluksi.
Valmentaja-termin käyttö sen sijaan edellyttää uudenlaista tapaa ajatella valmentamista. Se on enemmänkin yhteistyötä ja kuuntelemista, analysointia ja tavoitteen asettamista valmennettavan kanssa.
KUMMASSAKIN termissä on olennaista, että keskiössä on asiakas, ei auktori. Ohjaajan tehtävä ei ole tietää paremmin kuin muut vaan kerätä tietoa kyselemällä, jotta saisi riittävästi tietoa antaakseen tiekartan kohti onnistumista. Terapeutin tai valmentajan tehtävä on pitää ohjattavan huomio ratkaisuissa ja onnistumisessa.
Asiakas itse muodostaa ratkaisun oman kokemusmaailmansa ja voimavarojensa pohjalta. Koska se on itse asetettu ratkaisu, siihen on helppo sitoutua. Valmentaja tai terapeutti antaa ainekset ja inspiraation ja tämän pohjalta ohjattava kantaa itse vastuun omasta elämästään.
Lopuksi
TULEN jatkossa käyttämään sanoja rinnakkain ja asiakas saa itse valita kumpaa hän haluaa käyttää. Loppujen lopuksi minulle itselleni termeillä ja titteleillä ei niinkään ole väliä vaan sillä, että noudatan ratkaisukeskeisen terapian keskeisiä periaatteita.
Kumpi sinusta on parempi?
0%Terapeutti on ihan hyvä
0%Valmentaja on mieleeni
0%Molemmat käy
0%Ei oikein kumpikaan
You can vote for more than one answer.
Comments