OLEMMEKO kiinnostuneet ongelmista vai ratkaisuista? Perinteisesti terapiassa ollaan kiinnostuneita lapsuudesta, koska sieltä uskotaan löytyvän vastaus moneen pulmaan ja ongelmaan. Ajatukseen kuuluu käsitys, että kun tätä pulmaa käydään läpi kerta toisensa jälkeen, niin ongelma ikäänkuin vähenee ja ehkä katoaa. Osa potilaista saa avun ongelmaan mutta osa ei.
KUULUISA lyhyterapian pioneeri Steve de Shazer esitti ajatuksen, ettei ratkaisu ole välttämättä yhteydessä ongelmaan.
Vaikka asiakas tietäisi mistä hänen traumansa johtuu, niin sen toistuva läpikäyminen harvemmin ratkaisee varsinaista ongelmaa. Kaikki terapiamuodot päätyvät lopulta siihen lopputulemaan, että ongelmaan on löydettävä vastaus, ratkaisu tai korjaus, jotta asiakas voi jatkaa elämäänsä mielekkäällä tavalla.
MIKÄ SITTEN ON terapeutin tehtävä? Terapeutti ja asiakas tekevät yhteistyötä, luodakseen toimivan ratkaisun ongelmalliseen asiaan. Ratkaisukeskeisessä terapiassa terapeutti avustaa ongelman ratkaisussa mutta ei ratkaise varsinaista ongelmaa, eikä ehdota ratkaisuvaihtoehtoja. Terapeutilla on monia työkaluja ratkaisujen löytämiseksi ja antaa näkökulmia eteenpäin menemiseksi.
Miksi sitten terapeutti ei avusta tarjoamalla vastauksia? Tässä terapiamuodossa luotetaan asiakkaan kykyyn ratkoa ongelmiaan. Hän on oman elämänsä ja voimavarojensa asiantuntija. Kun asiakas löytää mieleisen vastauksen ongelmaansa, hän voi ottaa myös vastuun omasta elämästään. Se on hyvin terapeuttista.
TERAPIA KÄYNNISTÄÄ ihmisessä syvän prosessin, joka vie kohti oivallusta, vapautta ja tulevaisuutta. Me opimme elämään menneisyytemme kanssa ja löydämme suunnattoman paljon voimavaroja sisältämme. Ongelmat eivät lopu maailmasta ja tulemme jatkossakin kohtaamaan vastoinkäymisiä. Hyvä uutinen on se, että ratkaisukeskeistä toimintatapaa voimme käyttää monissa elämäntilanteissa.
Oivallus siitä, että saan/voin ottaa vastuun omasta elämästäni ja itsestäni oli siunaus, joka käynnisti elämässäni valtavia myötätuulia. Vastuunottamisen myötä myös vapautta tuli lisää.