Pelkkä poikkeusko?

Asiakkaan ainoa syy tulla terapiaan on se, että hänellä on ongelma, joka pitää ratkaista. Ellei terapeutti kykene auttamaan asiakastaan, niin asiakas ei saa hoitoa.

Ongelmiin keskittyvästä tavasta ajatella tulee helposti itsensä toteuttava ennuste. Kärjistäen voidaan sanoa: Ei kannata edes yrittää, kun ei se onnistu kuitenkaan. Hiljalleen ihminen näkee ongelmien täyttävän koko hänen elämänsä ja ongelmakeskeisyys muuttuu hänen tavakseen ajatella.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa sen sijaan keskitytään ratkaisuihin, vastauksiin ja luovuuteen. Jos ihminen näkee ongelmien keskellä avoimen oven ratkaisujen maailmaan, hän todennäköisesti astuu siitä sisään.

POIKKEUKSEN käsite on olennainen osa ratkaisukeskeistä terapiatyötä. Poikkeuksen avulla etsitään valopilkkuja ongelmien synkentämään elämään.

Esimerkki. Aina kun Pekka menee kouluun, hän unohtaa jonkun kirjan kotiin. Opettaja laittaa viestejä Wilmaan joka päivä. Tätä jatkuu pitkään ja kaikki ovat kyllästyneitä tilanteeseen: niin Pekka, hänen vanhempansa kuin hänen eri opettajansa. Kaveritkin tuntuvat irvailevan asialle.

SITTEN ERÄÄNÄ päivänä tapahtuu poikkeus. Pekalla onkin kaikki kirjat mukanaan koulussa.

Moni sanoisi varmaan, että se nyt oli vain poikkeus ja tuskin se tapahtuu uudelleen. Tämä positiivinen poikkeus vaietaan kuoliaaksi.

Sen sijaan ratkaisukeskeisessä terapiassa aletaankin pohtia mitä tapahtui, kun kaikki olikin kerran kunnossa.

Poikkeusta analysoidaan tarkasti ja huolellisesti. Asiaa käydään läpi monella tasolla ja mietitään, mikä synnytti poikkeuksen.

Pekka muisti ottaa kaikki kirjat mukaan. On hyvä miettiä oliko poikkeus hänen itsensä ansioita vain tuliko poikkeus ulkoapäin. Vaikkapa hänen äitinsä oli pakannut edellisenä iltana repun valmiiksi. Yhtä tärkeää on miettiä, millaisia vaikutuksia poikkeuksella oli koko siihen yhteisöön, joka kuuluu Pekan elinpiiriin. Miltä opettajasta tuntui, entä vanhemmista, näkyikö Pekan kavereissa ja sisaruksessa jokin muutos myönteisempään.

Kun poikkeusta on riittävästi analysoitu, sitä aletaan vahvistamaan ja ruokkimaan. Tästä alun perin poikkeavasti asiasta tehdäänkin uusi normaali. Tässä vaiheessa moni huomaa oman kokemuksen pohjalta, että negatiivisen ajattelun vaihtuminen positiiviseen vapauttaa meissä monia hyviä asioita.

Tämä muuttaa Pekan ajattelua positiivisemmaksi, eikä hän enää keskity epäonnistumiseen (aina kirjat kotona) vaan siihen, että kerran kaikki kirjat olivat mukana koulussa.

Kun muistellaan niitä kertoja, kun Pekalla oli kaikki kirjat mukana, niin yllättäen niitä kertoja onkin enemmän. Samalla jutellaan opettajan ja vanhempien kanssa miltä tämä poikkeus tuntui heidän ajatus- ja kokemusmaailmassaan. Tarkoitus on saada heidät mukaan tähän onnistumisen kierteeseen.

Ongelma alkaa ratketa ja siten kadota.

Kun keskittyy onnistumiseen, niin onnistuu varmemmin ja helpommin.

Yksikään huippu-urheilija ei voi keskittyä suorituksessaan epäonnistumiseen. Kun pelaaja potkaisee jalkapalloa kohti maalia, hän katsoo tarkasti kohtaan, johon haluaa pallon osuvan. Samalla tavalla toimii ihmisen mieli: Kun keskittyy onnistumiseen, sen mahdollisuus kasvaa koko ajan.

AJATTELEN USEIN, että poikkeus on koko elämää synnyttävä voima. Aina on tapahtunut poikkeuksia, etenkin huonoina aikoina, me huomaamme valonpilkaduksen. Se antaa meille toivoa ja toivo antaa meille motivaation muuttaa tapaamme ajatella. Poikkeukseen, tuohon toivoon, kannattaa tarttua kiinni, kun sen huomaa.

Moni käyttää tätä ajattelutapaa elämässään satunnaisesti mutta kannattaa käyttää yhä tietoisemmin. Saatat yllättyä, miten elämässäsi alkaa ongelmien sijaan näkyä mahdollisuuksia.